Sosiaalipedagogiikka tarkastelee ihmisen kasvua sosiaalisena ilmiönä, eli kiinnostuksen kohteena ovat prosessit, joissa ihminen kasvaa yhteisöjen ja yhteiskunnan jäseneksi ja jäsenenä. Kasvun lisäksi huomion kohteena on kasvatus, eli pedagoginen toiminta, jolla sosiaalista kasvua tuetaan ihmisen elämänkulun eri vaiheissa. Kasvu ja kasvatus ymmärretään sosiaalipedagogiikassa laajasti. Ne ovat asioita, joita tapahtuu läpi elämän, kaikilla elämän osa-alueilla: arkipäivän kohtaamisista kasvatuksen formaaleihin instituutioihin.
Sosiaalipedagogiikan keskeisiä teemoja ovat täysipainoisen kansalaisuuden, yksilöiden ja yhteisöjen omaehtoisen toimintakyvyn ja tasapainoisen yhteiselämän vahvistumisen edellytysten ja keinojen tarkastelu kasvun ja kasvatuksen näkökulmasta. Sosiaalipedagogiikan toimintakenttää ovat myös yhteiskunnalliseen eriarvoisuuteen, syrjimiseen ja syrjäytymiseen liittyvät haasteet, niiden ennaltaehkäiseminen ja lievittäminen.
Sosiaalipedagogisessa toiminnassa kyse on toisaalta yleisestä sosiaalisen kasvun tukemisesta, joka koskee kaikkia, ja toisaalta erityisestä kasvatuksellisesta sosiaalisesta työstä, joka koskee erilaisten vaikeuksien vuoksi erityistä tukea tarvitsevia. Erityisen kasvatuksellisen tuen tarpeet voivat liittyä koulutuksesta tai työstä syrjäytymiseen, mielenterveys- tai päihdeongelmiin, vaikeisiin perheoloihin, vammaisuuteen jne. Toiminnan tavoitteena on tukea ihmisten yhteiskunnallista osallisuutta, yhteiskuntaan integroitumista sekä ehkäistä ja lievittää syrjäytymistä. Usein sosiaalipedagogiselle ajattelulle on luonteenomaista myös yhteiskunnallinen kriittisyys, eli integraation lisäksi tavoitteena on emansipaatio, vapautuminen elämää tukahduttavista, epätoivottavista käytännöistä ja rakenteista. Näin ollen sosiaalipedagoginen toiminta pyrkii tukemaan paitsi paikan löytämistä yhteiskunnassa myös kriittisen ajattelun ja toiminnan valmiuksia.
Sosiaalipedagogiikka tarkastelee kasvun ja kasvatuksen yhteisöllisiä ja yhteiskunnallisia kytkentöjä ja tuo pedagogisen näkökulman sosiaaliseen työhön. Tieteenä se siis yhdistää kasvatustieteellisen ja yhteiskuntatieteellisen näkökulman. Lisäksi sosiaalipedagogiikka on toimintatiede, jossa teoria ja käytäntö ovat läheisessä suhteessa toisiinsa. Teoria on ajattelun väline, joka auttaa toteuttamaan ja kehittämään käytännön toimintaa, ja toiminnassa saadut kokemukset uudistavat ajattelua ja muokkaavat teoriaa. Sosiaalipedagogiseen teoriaan pohjautuva ja käytäntöön kohdistuva tutkimus on välttämätöntä tämän yhteyden ylläpitämiseksi.