Seija Mäenpää, TaM, taide- ja ilmaisuaineiden lehtori, sosiaaliala, Metropolia ammattikorkeakoulu
Elina Nivala kysyi edellisessä blogikirjoituksessa, miten voisimme kehittää sosiaalipedagogiikan opetusta ja vahvistaa sen asemaa. Liityn pohdintaan ja teen lisäkysymyksen, miten voisimme kehittää sosiaalipedagogiseen ajatteluun ja työhön liittyvää luovan ajattelun ja luovien menetelmien oppimista sosionomikoulutuksessa.
Elina Nivala
YTT, sosiaalipedagogiikan yliopistonlehtori, Itä-Suomen yliopisto (hoitovapaalla)
Me sosiaalipedagogiikan opettajat ja muut aiheesta kiinnostuneet kokoonnuimme viime perjantaina 21.11. Helsinkiin Tieteiden talon ullakolle kouluttajatapaamiseen pohtimaan, miten voisimme kehittää sosiaalipedagogiikan opetusta ja vahvistaa sen asemaa. Yhtenä lähtökohtana päivän työskentelylle oli jakamamme kokemus sosiaalipedagogiikan opettamisen vaikeudesta liittyen sosiaalipedagogiikan luonteeseen: jo puhuminen sosiaalipedagogiikan opettamisesta tuntuu sisältävän ristiriidan, sillä tietojen ja taitojen lisäksi sosiaalipedagogisen osaamisen kehittyminen vaatii sellaista ajattelun kehittymistä, jota ei suoranaisesti voi opettaa.
Niina Rahikka-Räsänen, YTM, hoitovapaalla
Suomessa on alkusyksynä puhuttu paljon työstä. Otsikoissa ovat esiintyneet esimerkiksi sanat työeläkeuudistus, työelämän laatu sekä työn ja perheen yhteensovittamisen haasteet. Tänä syksynä aikaansaatu työeläkeuudistus toi työelämään uusia määrällisiä muutoksia, mutta laadulliset uudistukset jäivät siitä puuttumaan, vaikka niitä toivottiinkin. Julkisessa keskustelussa työeläkeratkaisun esittelyn ohessa kyllä kyseltiin työssä jaksamisen ja työhyvinvoinnin teemojen perään, mutta sopijaosapuolilta ei tullut asiaan vastausta eläkeuudistuksen yhteydessä. Kärjistäen voisikin sanoa, että työnantajat ja työntekijät jätettiin yksin työelämän kehittämisen haasteiden keskelle – paineita työssä jaksamista tukeviin muutoksiin tulee sekä päättäjien, ammattijärjestöjen että median suunnalta, mutta mistä aloittaa ratkaisujen etsiminen?
Kirjoittaja: Elina Ikonen
YTM, sosiaalityöntekijä, opettaja
Sosiaalipedagogisen orientaation mahdollisuudet lastensuojelun sijaishuollossa (1) ja erityisesti perhehoidossa on teema, johon on tartuttu muissa sosiaalipedagogiikan perinteissä (esim. Saksa, Tanska, Iso-Britannia) Suomea vahvemmin. Itselleni työskentely lastensuojelun avo- ja sijaishuollossa (erityisesti perhehoitoon sijoitettujen lasten, heidän biologisen läheisverkoston ja sijaisperheen kanssa), on herättänyt mielenkiinnon tähän kysymykseen. Kiinnostavaa on myös perhehoito lastensuojelun lisäksi vanhusten, vammaisten ja mielenterveys- tai päihdekuntoutujien parissa.