Kirjoittaja: Elina Ikonen
YTM, sosiaalityöntekijä, opettaja
Sosiaalipedagogisen orientaation mahdollisuudet lastensuojelun sijaishuollossa (1) ja erityisesti perhehoidossa on teema, johon on tartuttu muissa sosiaalipedagogiikan perinteissä (esim. Saksa, Tanska, Iso-Britannia) Suomea vahvemmin. Itselleni työskentely lastensuojelun avo- ja sijaishuollossa (erityisesti perhehoitoon sijoitettujen lasten, heidän biologisen läheisverkoston ja sijaisperheen kanssa), on herättänyt mielenkiinnon tähän kysymykseen. Kiinnostavaa on myös perhehoito lastensuojelun lisäksi vanhusten, vammaisten ja mielenterveys- tai päihdekuntoutujien parissa.
Sosiaalipedagogiikan synnyinmaassa Saksassa lastensuojelun sijaishuolto on ymmärretty perinteisesti sosiaalipedagogiseksi työksi. Myös Iso-Britanniassa on viime vuosina herännyt vahva kiinnostus sosiaalipedagogiikan hyödyntämiseen erityisesti lastensuojelun sijaishuollon työorientaationa, ja aiheesta on ilmestynyt julkaisuja ja hankeraportteja (ks. tekstin lopussa julkaisuja aiheeseen liittyen). Sosiaalipedagogiikkaan on kohdistunut poliittista kiinnostusta Iso-Britanniassa, ja sosiaalipedagogisen paradigman käsitteellistäminen on nähty poliittisesti tärkeäksi korkeakoulutuksen ja lastensuojelun käytännön työn kautta. Valtion rahoittamat hankkeet ovat käytännössä osoittaneet, että sosiaalipedagogiikka on toimiva viitekehys lastensuojelun sijaishuollon henkilöstön kouluttamiseen ja perhehoitoa kehittäviin hankkeisiin. Sosiaalipedagogiikkaan kohdistuva kiinnostus Iso-Britanniassa on liitetty myös laajempiin työvoimapoliittisiin kysymyksiin. Sosiaalipedagogiikkaa on esitetty vaihtoehtoiseksi paradigmaksi, joka haastaa perinteiset käsitykset. Viime vuosien brittiläisessä keskustelussa on tuotu esille, että sosiaalipedagogiikalla on jotain uutta tarjottavaa perinteisille paradigmoille, ja kiinnostus sitä kohtaan on nähtävissä erityisesti vaihtoehtona sosiaalityölle. (Esim. Kornbeck 2013; Kornbeck & Rosendahl Jensen 2009; Stephens 2009.)
Suomessa sosiaalipedagogiikan ja sijaishuollon tai perhehoidon väliseen yhteyteen on viitattu muutamissa tutkimuksissa, mutta laajempia hankkeita tai julkaisuja ei ole vielä ilmestynyt Saksan tai Iso-Britannian tapaan. Huomioitavaa kuitenkin on, että useissa opinnäytetöissä tai graduissa on käsitelty sosiaalipedagogisen viitekehyksen kautta lastensuojelua tai laitoksissa tehtävää sosiaali- ja kasvatustyötä. Taustalla vaikuttaa erityisesti se, että sosiaalipedagoginen orientaatio ja teoreettinen viitekehys on mukana sosionomi (AMK) -koulutuksessa opintojaksojen sisällöissä ja opinnäytetöiden ohjauksessa.
Yhteiskunnallisesti sosiaalipedagogiikan ja sijaishuollon välisen yhteyden taustalla vaikuttaa perhe- ja laitoshoidon ajankohtainen tilanne niin Suomessa kuin kansainvälisesti. Meneillään oleva laitoshoidon purkaminen liittyy kansainväliseen ja erityisesti pohjoismaiseen keskusteluun, jossa on alettu suhtautua kriittisesti laitoshoitoon. Siitä huolimatta sijoitetuista lapsista on Suomessa huomattavasti suurempi osuus sijoitettuna laitoshoitoon perhehoidon sijaan kuin muissa Pohjoismaissa. Kun muissa Pohjoismaissa 70–80 prosenttia huostaanotetuista lapsista saa kodin sijaisperheessä, Suomessa vastaava luku on vain noin 30 prosenttia. Viime vuosina on valtakunnallisesti pyritty aktiivisesti lisäämään perhehoidon osuutta lastensuojelun lisäksi myös vanhusten, vammaisten sekä mielenterveys- ja päihdekuntoutujien osalta. Muutokseen vaikuttaa niin yleinen pohjoismainen linja laitoshoidon vähentämisestä kuin poliittis-taloudelliset syyt (perhehoito on laitoshoitoa huomattavasti edullisempaa). Tärkeä perustelu on ennen kaikkea eettinen ja psykologinen. Perhehoidossa sijaisperhe voi tarjota lapselle pysyvämmän ja kehitystä paremmin tukevan kasvuympäristön kuin laitos. Jokaisella lapsella on oikeus kasvaa kodissa. Lastensuojelun uudistunut lainsäädäntö (esim. Lastensuojelulaki 50§) määrittää, että laitoshoito on viimesijainen vaihtoehto. Myös perhehoitolainsäädännön uudistamisella (uudistus on meneillään parhaillaan, lain luonnos ollut lausuntokierroksella) on pyritty edesauttamaan perhehoidon sisällöllistä ja määrällistä kehittämistä eri asiakasryhmien parissa.
Sosiaalipedagogiikan ydin ja sitä konkretisoivat käsitteet kuten arkilähtöisyys, pedagoginen suhde, inhimillinen kasvu ja yhteisöllisyys todentuvat eri tavoin erilaisissa käytännön konteksteissa. Sijaishuollossa tapahtuva työ on useimmiten lähempänä asiakkaan arkea kuin virastoissa tapahtuva työ. Esimerkiksi laitoksen omaohjaajan tai perhekodin perhehoitajan rooli on konkreettinen esimerkki pedagogisen suhteen mahdollisuudesta. Myös sosiaalipedagogiikalle ominaiset luovat, toiminnalliset ja yhteisölliset menetelmät mahdollistuvat paremmin vapaammissa toimintaympäristöissä kuin sosiaaliviraston toimistohuoneessa. Perhehoidossa korostuu vahvasti sosiaalipedagogiikalle ominainen ylisukupolvinen ajattelu. Myös yksilöllisyyden ja yhteisöllisyyden yhtäaikainen tukeminen osana yksilön kasvua on keskeinen osa perhehoidon arkea. Sosiaalipedagoginen orientaatio ohjaa yhteisöjen kasvatuksellisen merkityksen tiedostamiseen ja sen tukemiseen. Esimerkiksi huostaanotettu lapsi elää biologisen sukuyhteisönsä ja sijaisperheen välisellä, usein eettisesti ja elämäntavaltaan ristiriitaisella raja-alueella, mihin hän tarvitsee riittävän objektiivista tukea. Sosiaalipedagogisen orientaation ja teoreettisen viitekehyksen soveltaminen sijaishuollon ja perhehoidon käytännön kontekstissa tuntuu hedelmälliseltä ja luontevalta.
Viime vuosina Iso-Britanniaan on rekrytoitu sosiaalipedagogiikan ja sosiaalityön ammattilaisia lastensuojelun työtehtäviin muualta Euroopasta. Myös Suomen TE-palveluiden työnhakusivustolla on ollut viime vuosina ilmoituksia, joissa etsitään Iso-Britanniaan sosiaalityön tai sosiaalipedagogiikan ammattilaisia. Iso-Britanniassa on siis nähtävissä kiinnostus kehittää sosiaalipedagogista sijaishuoltotyötä hyödyntäen muiden maiden ammattilaisten jo olemassa olevaa sosiaalipedagogiikan koulutusta ja asiantuntijuutta. Myös toiseen suuntaan olisi mielenkiintoista saada käytännön ja teorian vuorovaikutteista tietoa: voisimme Suomessa hyödyntää Iso-Britannian mallia ja nostaa sosiaalipedagogisen orientaation vahvemmin esiin lastensuojelun sijaishuollossa ja eri asiakasryhmien perhehoidossa. Perhehoito elämänkaaren eri vaiheissa ja erityistarpeissa on tulevaisuudessa kasvava sektori Suomessa, mutta siihen liittyvä asiantuntijuus ja rakenteet ovat vielä kehitysvaiheessa. Olisiko juuri sosiaalipedagogisella orientaatiolla annettavaa suomalaisen perhehoidon kehittämiseksi?
(1) Sijaishuolto tarkoittaa huostaan otetun, kiireellisesti sijoitetun tai lastensuojelulain 83§ väliaikaismääräyksen nojalla sijoitetun lapsen hoidon ja kasvatuksen järjestämistä kodin ulkopuolella. Lapsen sijaishuolto voidaan järjestää perhehoitona, laitoshoitona tai muulla lapsen tarpeita vastaavalla tavalla.
Julkaisuja teemaan liittyen esim.:
Bengtssen, E., Chamberlain, C., Crimmens, D. & Stanley, J. 2008. Introducing Social Pedagogy into Residential Child Care in England: an evaluation of a project. Luettavissa http://www.ncb.org.uk/ncercc/ncercc%20practice%20documents/introducing_sp_into_rcc_in_england_feb08.pdf.
Berridge, D. 2013. Policy transfer, social pedagogy and children’s residential care in England. Child & Family Social Work, Early view online version. Saatavissa http://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1111/cfs.12112/full.
Boddy, J., Cameron, C. & Petrie, P. 2006. The professional care worker: the social pedagogue in Northern Europe. Teoksessa J. Boddy, C. Cameron & P. Moss (eds.) Care Work: present and future. London: Routledge.
Cameron, C. 2004. Social Pedagogy and Care. Danish and German Practice in Young People’s Residential Care. Journal of Social Work 4 (2), 133–151.
Cameron, C. & Moss, P. 2011. Social Pedagogy and Working with Children and Young People: Where Care and Education Meet. London: Jessica Kingsley Publishers.
Cameron, C. & Petrie. P. 2011. Social pedagogy and foster care: A scoping study. Thomas Coram Research Unit, Institute of Education. University of London.
Gharabaghi, K. & Groskleg, R. 2010. A social pedagogy approach to residential care: balancing education and placement in the development of an innovative child welfare residential program in Ontario, Canada. Child Welfare 89 (2), 97–114.
Petrie, P., Boddy, J., Cameron, C., Simon, A. & Wigfall, V. 2006. Working with Children in Residential Care: European perspectives. Buckingham: Open University Press.
Petrie, P. 2007. Foster care: A role for social pedagogy. Adoption and fostering 3 (1), 73–80.