Sosiaalipedagogiikan alan tutkimuksessa voidaan erottaa toisaalta sosiaalipedagogiikan tutkimus ja toisaalta sosiaalipedagoginen tutkimus. Sosiaalipedagogiikan tutkimus kohdistuu sosiaalipedagogiikkaan itseensä, sen teoriaan, oppihistoriaan, sosiaalipedagogiikan alan toimijoiden käsityksiin alastaan jne. Sosiaalipedagoginen tutkimus voi käsitellä mitä vain sosiaalipedagogisesti kiinnostavaa ilmiötä – ja hyvin moneen ilmiöön on mahdollista löytää sosiaalipedagogisesti kiinnostava näkökulma.
Tutkimuksesta tekee sosiaalipedagogisen ensinnäkin tietynlainen kysymyksenasettelu – tarkoittaa usein sen kysymistä, miten asiat voisivat olla ja mitä niille voisi tehdä, sen lisäksi, että tutkitaan, miten ne ovat. Toiseksi sosiaalipedagoginen tutkimus nojaa sosiaalipedagogisiin teorioihin, eli sen viitekehys rakentuu joidenkin sosiaalipedagogisten käsitteiden ympärille. Monitieteisenä tieteenalana sosiaalipedagogiikka hyödyntää lähitieteiden teorioita ja käsitteitä, mutta sosiaalipedagogisessa tutkimuksessa ne ikään kuin sosiaalipedagogisoidaan eli rakennetaan osaksi sosiaalipedagogista viitekehystä. Kolmanneksi sosiaalipedagogisen tutkimuksen menetelmät ovat usein luonteeltaan osallistuvia, toiminnallisia ja luoviakin. Neljänneksi sosiaalipedagogisen tutkimuksen tulokset voivat olla paitsi toteavia myös kantaaottavia ja todellisuutta muuttavia.
Tutkijuus sosiaalipedagogisena toimintamallina
Varsinaisen tieteellisen tutkimuksen lisäksi sosiaalipedagogiikassa keskeistä on jokaisen sosiaalipedagogisen toimijan tutkimuksellinen ote työssään. Tutkimus on osa sosiaalipedagogista työotetta monella tapaa:
- Sosiaalipedagogista työtä tehdään aina jossakin paikallisesti, ajallisesti ja varsinkin sosiaalisesti omanlaisessaan ympäristössä, ja tähän ympäristöön tutustuminen on lähtökohta työlle. Tutustuessaan toimintaympäristöönsä sosiaalipedagoginen toimija on tutkija; hän hankkii eri tavoilla “aineistoa”, johon perehtymällä hän muodostaa käsitystä toimintaympäristöstään, “analysoi” sitä. Tärkeää aineistoa ovat keskustelut ihmisten kanssa ja omat havainnot mutta myös erilaiset kirjalliset dokumentit yms.
- Usein sosiaalipedagogisen toimijan työ on kuin toimintatutkimusta: työssä pyritään muuttamaan todellisuutta yhdessä niiden ihmisten kanssa, joiden parissa ja kanssa työtä tehdään. Tätä muutostyötä tehdään koko ajan ympäröivää todellisuutta havainnoiden ja reflektoiden, aikaansaatuja muutoksia arvioiden ja sen pohjalta uusia tavoitteita asettaen ja toimintatapoja kehittäen.
- Sosiaalipedagogista työtä jäsentää samankaltainen tavoitteellisuus kuin tutkimuksen tekemistä: ei vain puuhastella mukavia ihmisten kanssa tai kokeilla erilaisia tekniikoita ja temppuja muuten vain, vaan pyritään määrätietoisesti saavuttamaan tavoitteita, joita on yhdessä asetettu, suunnitellaan tehtävät toimenpiteet osaksi kokonaisuutta ja arvioidaan saatuja tuloksia suhteessa tavoitteisiin. Eri vaiheissa voidaan hyödyntää erilaisia tutkimuksellisia menetelmiä.
Sosiaalipedagogisia tutkimusmenetelmiä
Sosiaalipedagogiikalla ei ole olemassa mitään varsinaisia sosiaalipedagogisia tutkimusmenetelmiä, mutta tietyt yleiset tutkimusmenetelmät soveltuvat erityisen hyvin sosiaalipedagogiseen tutkimukseen luonteensa puolesta. Tällaisia ovat erilaiset luovat, osallistuvat ja toiminnalliset tutkimusmenetelmät, kuten toimintatutkimus ja etnografia.
Sosiaalipedagogiselle tutkimukselle on tunnusomaista pohdinnat siitä, miten tutkimuksella voi vaikuttaa vallitseviin asiantiloihin ja muuttaa niitä. Aiheesta ovat kirjoittaneet esimerkiksi Tampereen yliopiston aikuiskasvatuksen professori Juha Suoranta ja Itä-Suomen yliopiston ma. yliopistonlehtori Sanna Ryynänen kirjassaan Taisteleva tutkimus (Into, 2014).
Sosiaalipedagoginen tutkimus Suomessa
Suomalaisen sosiaalipedagogisen tutkimuksen “vetureita” ovat 1990-luvun lopulta lähtien olleet professori Juha Hämäläinen (Itä-Suomen yliopisto) ja dosentti Leena Kurki (Tampereen yliopisto). Juha Hämäläinen on erikoistunut saksalaisen sosiaalipedagogiikan perinteeseen, ja Leena Kurki on puolestaan tehnyt romaanisen kielialueen sosiaalipedagogiikkaa ja sosiokulttuurista innostamista suomalaisille tutuksi.
Ensimmäinen suomalainen väitöskirja sosiaalipedagogiikan alalta, FM Aino Kaarina Rannen tutkimus “Sosiaalipedagogiikan ydintä etsimässä. Sosiaalipedagogiikka suomalaisten ja ruotsalaisten asiantuntijahaastattelujen sekä dokumenttien valossa” tarkastettiin Turun yliopistossa vuonna 2002. Sittemmin sosiaalipedagogiikan alalta on väitelty mm. kansalaiskasvatuksesta (Nivala 2008), vapaasta sivistystyöstä (Niemelä 2010), sosiokulttuurisesta innostamisesta katulasten parissa Mosambikissa (Marrengula 2010) ja kansalaisjärjestökasvatuksesta Brasiliassa (Ryynänen 2011). Lisäksi on tehty monia sosiaalipedagogiikan alaa sivuavia väitöstutkimuksia esimerkiksi dialogisesta kasvatuksesta (Värri 1997), Paulo Freiren tiedostamiskasvatuksesta (Hannula 2000) ja tanssi-innostamisesta (Foster 2012).
Suomalaisia sosiaalipedagogiikan tutkijoita
Itä-Suomen yliopiston sosiaalityön ja sosiaalipedagogiikan professori Juha Hämäläinen (täydennetään)
Dosentti Leena Kurki on tutkinut sosiaalipedagogiikan alaan kuuluvia kysymyksiä 1980-luvulta lähtien. Hän on perehtynyt erityisesti Espanjan ja Latinalaisen Amerikan sosiaalipedagogiikkaan ja sen merkittävään sovellusalueeseen, sosiokulttuuriseen innostamiseen. Hän on sosiokulttuurisen innostamisen pioneeri Suomessa: hän on kirjoittanut innostamisen ensimmäisen suomalaisen perusoppikirjan (Kurki 2000) ja julkaissut kirjoja innostamisesta ikäihmisten parissa, vankilassa sekä vapaa-ajan ja matkailun näkökulmasta. Lisäksi hän on tuonut suomalaiseen sosiaalipedagogiikan keskusteluun vahvasti mukaan henkisen, spirituaalisen, ulottuvuuden muun muassa tutkiessaan persoonakeskeistä kasvatusta ja kehittäessään personalistista sosiaalipedagogiikkaa (Kurki 2002). Hän on tutkinut myös vapaaehtoistyötä, koulun sosiaalityötä, johtajuutta ja jesuiittojen kasvatusajattelua sekä kirjoittanut ensimmäisen suomalaisen kirjan väittelystä opetusmenetelmänä (1988 yhdessä Pirjo Sihvosen kanssa). Kirjasta ilmestyi uudistettu ja laajennettu versio Väittely opetusmenetelmänä – kriittinen ajattelu, argumentti ja retoriikka käytännössä vuonna 2011 (yhdessä Tuukka Tomperin kanssa).
Itä-Suomen yliopiston sosiaalipedagogiikan yliopistonlehtori Elina Nivala on tutkinut kansalaiskasvatusta, lasten ja nuorten osallistumista sekä osallisuutta käsitteenä ja yhteiskunnallisena ilmiönä. Vuonna 2008 valmistuneessa väitöstutkimuksessaan hän tarkasteli kansalaisuutta eri aikoina erilaisten yhteiskuntien jäsenyytenä ja erityisesti nyky-yhteiskunnan kansalaisuuden kehittymiseen liittyviä haasteita sekä rakensi niihin vastaamaan pyrkivän sosiaalipedagogisen kansalaiskasvatuksen teoreettista jäsennystä. Hän oli mukana kirjoittajaryhmässä, joka julkaisi vuonna 2012 lasten ja nuorten osallistumista Suomessa kriittisesti tarkastelevan teoksen Demokratiaoppitunti.
Itä-Suomen yliopiston sosiaalipedagogiikan ma. yliopistonlehtori Sanna Ryynänen on erikoistunut Latinalaisen Amerikan, erityisesti Brasilian ja muun romaanisen kielialueen sosiaalipedagogiikkaan sekä kriittisen sosiaalipedagogiikan perinteeseen. Hän tutki vuonna 2011 julkaistussa väitöstutkimuksessaan brasilialaisten kansalaisjärjestöjen toimintaa esimerkkinä non-formaalista sosiaalipedagogisesta kasvatustyöstä. Viime vuosina Ryynänen on tutkinut osallistumista ja osallisuutta lähidemokratiassa osana Setlementtiliiton Uusi paikallisuus -hanketta (yhdessä YTM Niina Rahikka-Räsäsen kanssa), kirjoittanut laajan perusteoksen osallistuvan ja muutossuuntautuneen tutkimuksen käytännöistä, eli “taistelevasta tutkimuksesta” (yhdessä professori Juha Suorannan kanssa) sekä perehtynyt yhteiskunnallisiin liikkeisiin, mm. solidaarisuustalouteen, kasvatuksellisena toimintana.
Työn alla olevia sosiaalipedagogiikan alan tai sosiaalipedagogiikkaa sivuavia väitöskirjoja
YTM (sosiaalipedagogiikka) Talvikki Ahonen, Itä-Suomen yliopisto, Venäjä- ja rajatutkimuksen tohtoriohjelma, yhteiskuntapolitiikan pääaine: “Uskonnollisten yhteisöjen suojapaikat rajat ylittävän siirtolaisuuden kohtaamisessa”. Lisätietoja: stahonen(at)student.uef.fi
YTM (sosiaalipedagogiikka) Elina Ikonen, Itä-Suomen yliopisto, Sosiaalityön ja sosiaalipalveluiden tohtoriohjelma, sosiaalityön pääaine: “Sosiaalipedagogiikka asiantuntijuuden markkinoilla. Metafora-analyysi sosiaalipedagogiikan sovellusalojen siihen kohdistamista merkityksistä ja odotuksista”
YTL Eeva Timonen-Kallio